Jumalan jalanjäljissäkö?

© Jani Alanko 2013

Jumalan jalanjäljissä kulkeminen on kuin olisi veneessä, jossa ei ole ruoria. Luottamus siihen johdatukseen johon Jumala meitä kutsuu, voi vaikuttaa joskus turhauttavalta, koska meihin ihmisiin on sisäänrakennettu tarve ohjata itse omaa elämäänsä. On päiviä jolloin ajattelee, että nyt Jumalan johdatus on vahvasti läsnä ja kaikki menee aivan niin kuin pitääkin. Sitten tulee se päivä, jolloin kaikki mitä teet tulee kyseenalaistettua ja epäilyksen tummat pilvet asettuvat pään päälle. Mitä sellaisina päivinä sitten tulisi tehdä, jolloin tuntuu olevansa ajelehtimassa kohti karikkoa?

Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. 24. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. 25. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Herra, pelasta meidät! Me hukumme." 26. "Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?"  Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. - Matt. 8:23-26 -

Edellä mainitussa Raamatun kohdassa minua itseäni siunaa ajatus siitä, että Jeesus meni ensin veneeseen ja opetuslapset seurasivat Hänen esimerkkiään. Järvellä syntyneen myrskyn aikana opetuslapset eivät enää seuranneet Jeesuksen esimerkkiä, vaan valvoivat ja alkoivat pelätä (tässä vaiheessa tiedote niille lukijoille jotka opiskelevat eksegetiikkaa / hermeneutiikkaa, niin siihen en pyri, vaan nämä ovat vain omia ajatuksiani). Itse huomaan olevani aivan samanlainen kuin nuo opetuslapset. Pyrin seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, mutta jossain vaiheessa huomaan olevani peloissani myrskyn keskellä. Kuitenkin meillä on mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen ja huutaa Häntä avuksemme aivan kuten opetuslapset tekivät veneessä ollessaan.

© Jani Alanko 2013

13. Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. 14. Hän lupasi: "Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä", 15. ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu...

...17. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. 18. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. 19. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. - Hebr. 6:13-15 ; 17-19 -

Kärsivällisyys odottaa Jumalan toimintaa on usein todella tuskallista. Meidän ihmisten tahto mennä elämässä eteenpäin nopealla vauhdilla ja kärsimättömyys odottaa vastauksia tuntuu olevankin suurin ongelma ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Onneksi Jumala on kärsivällinen meitä vajavaisia ihmisiä kohtaan ja sietää meidän kärsimättömyyttä.

Tienristeyksiäkö?

© Jani Alanko 2013

Joskus Jumalan tahdon etsiminen saati sen tajuaminen tuntuu tuskaiselta. Elämässä niin moni asia tuntuu menevän tärkeysjärjestyksessä edelle. Viimeinen vuoteni -ainakin näillä näkymin- Isossa Kirjassa on saanut minut miettimään tulevaisuutta. Mitä elämällä on minulle tarjolla? Tai pikemminkin pitäisi sanoa, että mitä Jumala haluaa minun seuraavaksi tekevän? Tunnen olevani, kuin ajopuu joka ajelehtii kohti tuntematonta ulappaa luottaen ainoastaan virtaukseen.

Suurin rukoukseni tulisi olla, että Jeesus tekisi minusta työkalun jota Hän voisi käyttää. Mutta olenko tarpeeksi ehjä käytettäväksi? Tämä kysymys käy varmasti monen ihmisen mielessä, heidän miettiessään kutsumustaan. Jos katsomme millaisia ihmisiä Jumala on vuosituhanten varrella käyttänyt, voimme huomata, ettei Jumala katso meidän omiin ansioihimme eikä taitoihimme. Jumala näkee meissä ainoastaan sen potentiaalin, mitä Hän voi alkaa meissä kouluttamaan. Jumalan käytössä oleminen on koko elämän pituinen matka, johon Hän kutsuu jokaista meistä. Miksi se sitten tuntuu joskus niin vaikealta ymmärtää Jumalan suunnitelmat omassa elämässä? Se on kysymys, johon emme koskaan tule saamaan vastausta. Pietari ja muut opetuslapset lähtivät suorittamaan omaa tehtäväänsä ainoastaan sen lupauksen varassa, jonka Jeesus heille antoi;

"Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. 8. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." (Ap.t. 1:7b-8)

Elämässämme tulee olemaan hetkiä, jolloin olemme ikään kuin tienristeyksessä. Olo on silloin arka ja pälyilevä, emmekä oikein tiedä mihin suuntaan tulisi lähteä. Sellaisina hetkinä voimme turvautua Jumalan

© Jani Alanko 2013

lupauksiin olla meidän kanssamme. Teemmekö elämässämme vääriä ratkaisuja? Varmasti! Mutta niin ovat tehneet niin monet muutkin Jumalan soturit. Me olemme ihmisiä, jotka ovat kuitenkin vajavaisia ja heikkoja ilman Pyhän Hengen johdatusta.

Apostoli Pietari oli asenteltaan hyvinkin voimakastahtoinen johtajahahmo, kun hän opetuslasten kanssa seurasi Jeesusta. Ajatella, että Pietari otti uskon askeleita noustessaan veneestä kohti Jeesusta. Pietari otti askeleen jos kaksi, kunnes alkoi pelätä ja vajota. Sama mies oli valmis vaikka kuolemaan mestarinsa kanssa ennen ristiinnaulitsemista, vain kuullakseen kukon laulun ja tuntemaan sen häpeän ja masennuksen muserruksen tunteen, huomatessaan kieltäneensä Jeesuksen. Kuitenkaan Jeesus ei katsonut tätä Pietarin kompastumista hänelle viaksi vaan opetukseksi siitä, että Pietarin tuli kaikessa etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan. Genesaretin järven rannalla Jeesus nostaa Pietarin takaisin siihen tehtävään, johon Pietari kuului. Pietari varmasti ajatteli ennen tätä, ettei hän tule koskaan olemaan se kallio, jolle Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansta.

Seuraavan kerran, kun epäilet omaa kutsumustasi tai omaa paikkaasi Jumalan valtakunnassa. Muista, ettei Jumala katso siihen mitä me osaamme tai mitä me omaamme. Jumala katsoo sinuun rakastavin silmin, nähden sen hiomattoman timantin, jota Hän voi alkaa kouluttamaan sitä tehtävää varten, johon Hän on sinut tarkoittanut. Tähän minä luotan. Tähän minä uskon ja tähän minä olen valmis lähtemään. Jumalan kouluun, josta voi tulla vain voittajia!

© Jani Alanko 2013