Tapaorja

Olemmeko tapojemme orjia vai onko meillä mahdollisuus muuttua? Usein pysähdyn miettimään, miksi teen asioita jollain tietyllä tavalla. Onko se jotain sellaista, jonka olen vuosien varrella todennut niin hyväksi, että sitä ei kannata muuttaa (vaikka kuitenkin sisimmässäni tiedän tekeväni asiat hankalan kautta tai väärin)? Vai voisiko se olla, että minuun koko elämäni ajan vaikuttaneet mallit ja tavat ovat niin syvällä minussa, etten vain pysty muutokseen.

Olen vajavainen ihminen, jolla on aina mahdollisuus muutokseen. Miksi muuttuminen silti tuntuu niin vaikealta ja muutoksen aloittaminen mahdottomalta? Miten monta kertaa olen kuullut itseni sanovan; "huomenna aloitan sitä sun tätä! Tai aloitan sen ja sen!" ja kuitenkin seuraavana aamuna vanha minä nousee sängystään ja juo kahvinsa pöydän ääressä, ei sen alla.

Toivoisin joskus pystyväni pitämään itselleni tekemiä lupauksia, mutta tätä kirjoittaessani hypotalamukseeni tehtaalla esiasennettu pessimistipassiivi-siru jurputtaa, että se ei tule kuitenkaan onnistumaan.

Purkki croissanteja

Tänään sain taas kokea elämässäni jotain uutta ja ihmeellistä. Vaimoni veljellä oli mukanaan purkki croissanteja eli croissanttien taikina oli purkissa. Mitähän ne vielä keksii? Parasta siinä oli mielestäni se, että purkin kyljessä luki "purkki avautuu itsestään". Siinä purkkia katsellessa tuli mieleen, että onhan se nyt kamalaa, kun ei tiedä koska purkki päättää avautua. Se jännityksen tunne oli miltei ylitse vuotavan kihelmöivä, kun aloin ajatella, että purkki voi avautua ihan koska vain. Tästä saisi joku saarnamies hyvän aasinsillan ylöstempaukseen. Ylöstempaus tapahtuu jossain vaiheessa. Emme tiedä koska, mutta se on luvattu aivan samalla lailla, kuin croissanttipurkki avautuu ihan koska vain itsekseen, koska se on purkin kyljessä luvattu.

Healing rain

Healing rain is coming

"Healing rain is coming down 

It's coming closer to the lost and found 

Tears of joy, and tears of shame 

Are washed forever in Jesus' name"

Kuuntelin Michael W. Smithin "Healing rain" laulua ja mietin, milloin omassa elämässäni on alkanut parantavan sateen saapuminen. Olen huomannut itsessäni muutoksia positiivisempaan suuntaan ja on ollut ihmeellistä huomata, että Jumala toimii taustalla tuntui miltä tuntui.

Viime syksyn tein työharjoittelua Jyväskylän helluntaiseurakunnalla ja nyt olen taas Isossa Kirjassa jatkamassa opintojani. On täyttä Jumalan armoa, että olen kyennyt aloittamaan jälleen opiskelut. Mutta rukousta tarvitaan edelleen joka ikinen päivä, jotta jaksaisin.

Erään viikonlopun jälkeen löysin viestin kämpästäni jossa asun viikot IK:n kampuksella. Jes. 41:9-13 Se antoi todella suurta lohtua ja vahvisti jälleen omaa näkyä tulevaisuudesta.

9. sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: "Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt" 10. - älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. 11.     Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin. 12. Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan. 13. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua."