Sielun remontti

Meidän taloyhtiössä on meneillään viemäröintien uusiminen. Naapuri talossa vaihdetaan ikkunoita. Tuntuu siltä kuin olisi keskellä muurahaispesää. Ihmeellisesti ovat osanneet ns. ryssiä meidän talossa viemärit, kun ensin kävivät sukittamassa (päälystämässä viemärin sisäpuolen) ja nyt sitten uusivat koko viemäristön. Liekö syy sukituksessa vai muussa. Sitä en tiedä. Vanhojen talojen ongelma on se, että vanhuuttaan alkavat rapistua sieltä sun täältä. Sitten niitä paikkaillaan. Aina kun saadaan joku kohta kuntoon, jossain muualla alkaa repsahtamaan joku muu asia. Vanhojen talojen kanssa saa koko ajan olla uudistamassa jotain.

Muutama päivä sitten täällä Mäki-Matin alueella jossa asumme, tuhopoltettiin 1920 luvulla rakennettu kartano, joka oli museoviraston suojelukohde. Surullista on, että jollain on niin valtava halu tuhota ja polttaa jotain vanhaa ja kaunista.

Tulessa on jotain joka kiehtoo ihmistä. Takkatulen ääreen voi joskus jäädä tuijottelemaan liekkien loimua, ja unohtaa kaikki muu ympärillä tapahtuva. Tuli on yksi voimakkaimmista tuhon elementeistä, mutta se myös uudistaa. Monta kertaa metsiäkin poltetaan juuri sen takia, että saadaan maaperästä uutta elinvoimaa. Meille uskoville Pyhän Hengen tuli on juuri tuota uutta kasvua luovaa poltetta. Ellei Pyhä Henki pääse roihuamaan meidän sieluissamme, me emme kasva ja tuota uutta hedelmää. Jäämme ikään kuin kuiviksi. Aivan kuin vanha talo niin myös me ihmiset tarvitsemme uudistusta. Meidän sielumme tarvitsevat aika ajoin peruskorjausta, jonka vain Jumala Henkensä kautta voi tehdä. Kunhan nöyrrymme Hänen eteensä ja anoen rukoilemme Pyhän Hengen puhdistavaa tulta.

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. 2. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. 3. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. 4. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Apt. 2:1-4)

Isänpäivä

Tänään on monilla isillä aamu alkanut iloisissa merkeissä. On tuotu aamupala sänkyyn ja laulettu. Itselleni päivä on ollut samanlainen kuin muutkin päivät. Jotenkin on vaikeaa tuoda julki tunteita, jotka ovat jyllänneet mielessä. Jos Oiva olisi vielä tässä maailmassa, hän olisi luultavammin tullut äitinsä kanssa laulamaan ja tuomaan aamupalaa vuoteeseen. Kuitenkin oloni on seilannut haikeudesta suureen ikävään ja silti myös iloon. Olen iloinen siitä, että minulla on maailman kaunein poika odottamassa Taivaassa. Minulla on ihana kaunis vaimo, jota rakastan suunnattomasti. Minulla on Taivaan Isä jolle voin tänään nostaa käteni ja toivottaa hyvää isänpäivää!

Olet rakas poikani Oiva. Isi tulee sitten, kun on aika!

Elämää kivun kanssa

Moni ihminen tietää, millaista on elää kivun kanssa. Kipu voi olla fyysistä tai henkistä. Minua viisaammat ihmiset ovat sanoneet, että joskus henkinen kipu voi ilmetä fyysisenä kipuna. Mutta miten sitten, kun on molempia yhtäaikaa? Lääketiede menee eteenpäin hyvää vauhtia ja useimpiin sairauksiin on jo olemassa hyvät lääkkeet ja hoidot. Mutta vielä löytyy sairauksia, joihin lääkärit eivät pysty vaikuttamaan. Korkeintaan antavat kovia kipulääkkeitä ja sanovat "koeta kestää."

Itse olen kärsinyt kovista selkäkivuista jo niin kauan, etten muista milloin niitä ei olisi ollut. Lääkärissä todettiin, että selän alanikamia on luhistunut. Sanoivat vielä, että laihtua pitäisi jotta paine nikamien kohdalla hellittäisi. Olen nyt laihtunut 60kg ja selkä on edelleen kipeä. Henkinenkään terveys ei ole parhaimassa jamassa. Tuntuu siltä kuin henkinen ja fyysinen kipu ruokkisivat toinen toisiaan. Joinain päivinä selkä on kipeä ja se masentaa, kun taas joinain päivinä masentaa ja se saa selän kipeäksi... vai saako? Näiden vuosien varrella jolloin olen selkäkivuista kärsinyt olen huomannut, että kivun kanssa tottuu elämään. Myös henkisen kivun kanssa elämiseen tottuu, mutta se ei tarkoita sitä, että siihen kannattaisi jäädä. Henkisestä kivusta on ulospääsy, mutta se vaatii aikaa ja omaa ponnistelua itsensä kanssa.