Musta Joulu

On Jouluaatto. Katson ulos ikkunasta todistaakseni näkyä, mikä ei kuulu perinteiseen jouluun ja joulu mieleen. Lunta ei ole missään ja jos sitä on, niin se ei ole valkoista. Samaan aikaan katsoessani ulos, mielessäni soi Vexi Salmen laulun sanat; "On Jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kumpa yhtä puhdas itse olla voisin."  Voisinpa sanoa, että elämäni on ollut puhdasta ja Jumalan mielenmukaista. Tahtoisin olla puhdas, kuin juuri satanut lumi. Mutta se ei ole mahdollista. En koskaan pysty siihen, että eläisin synnitöntä elämää. Nyt kun on laulut laulettu, ruoat syöty ja lahjat jaettu, sielussani kumpuaa toivo puhtaammasta elämästä. Rukoukseni nouskoon ylös taivaisiin, anoen armoa Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Ole armollinen ja kärsivällinen tätä pientä maan matosta kohtaan, joka yrittää räpeltää tätä elämää eteenpäin.

Tänään on muutenkin ollut erilainen joulu. Jouduin viemään kynttilän oman poikani haudalle ensimmäistä kertaa. Jälleen kerran viha ja katkeruus Jumalaa kohtaan kumpusi sielun sopukoista. Isän tehtävänä ei ole viedä kynttilää oman poikansa haudalle. MIKSI? oli iltapäivällä suurin huutoni Jumalalle, mutta vastausta ei jälleen tullut. Vain hiljainen niiskutus ja kyyneleet poskipäillä. Ehkä jonain päivänä valaistuminen ja ymmärrys täyttää mielen. Tänään ei ollut se päivä.

Tänään on kuitenkin Jouluaatto, oli miten oli. Onneksi en ole yksin. Olen vanhempieni ja rakkaan vaimoni kanssa yhdessä. Surun jakaminen helpottaa. Suru on tunne, jota voi tuntea myös jouluna. Olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että olen voinut ilmaista tunteeni vapaasti.

Hyvää ja siunattua Joulua ja hyvää uutta vuotta 2012

 

Runoutta ja sielun ikävää

Runoudessa on jotain, joka saa sydämessä liikkeelle sen syvimmät tunteet. Olen aina ihaillut runoilijoiden kykyä saada sanat elämään. Törmäsin tähän runoon, katsoessani pätkän eräästä elokuvasta. Tätä runoa lukiessani, sieluni sopukoissa alkoi soimaan syvä ikävä Oivan luo. Samaan aikaan tämä runo tuo myös esiin tunteeni vaimoani kohtaan. Rakkaus ja sielun kumppanuus ovat voimat, joiden avulla elän täällä päivästä toiseen. Minun sydämessäni ovat Oivan ja Maaretin sydämet.

I carry your heart with me. By E.E. Cummings

I carry your heart with me

(I carry it in my heart)

I am never without it

Anywhere I go you go, my dear;

and whatever is done by only me

is your doing, my darling

I fear no fate

for you are my fate, my sweet

I want no world

For beautiful you are my world, my true

and it's you are whatever a moon has always meant

and whatever a sun will always sing is you

Here is the deepest secret nobody knows

here is the root of the root and the bud of the bud

and the sky of the sky of a tree called life;

which grows higher than the soul can hope

or mind can hide

and this is the wonder that's keeping the stars apart

I carry your heart (I carry it in my heart)

Luokittelua

Onko tämän päivän yhteiskunta siirtymässä yhä enemmän luokka-yhteiskunnaksi? Ajatellaan esimerkiksi painoindeksiä. Kävin hiljattain Jyväskylän keskus-sairaalassa ravintoterapeutilla. Hän onnitteli minua siitä, että olin siirtynyt "normaali" painoisten luokkaan. Ajatus tietenkin miellytti minua suuresti. Olinhan kärsinyt jo kymmeniä vuosia sairaanloisesta ylipainosta. Kuitenkin jälkeenpäin olen ajatellut koko painoindeksin ideaa ja sitä, mikä on normaalia ja mikä ei.

Muistan kun Oiva syntyi kolme viikkoa etuajassa ja painoi vain 2kg. Neuvolan käyrissä Oiva oli suurimman osan elämäänsä normaalikäyrien alapuolella. Itseäni ärsytti tämä joka kertainen vertailu siitä, kuinka Oivan pitäisi olla jonkun tietyn käyrän sisällä. Oiva oli täydellinen meidän vanhempien silmissä. Itse olin lapsuudessani näiden samojen käyrien yläpuolella. Jo vauvasta saakka ihmistä siis mitataan tiettyjen käyrien avulla, joilla määritellään ollemmeko "normaaleita" vai onko jotain, joka sysää meitä johonkin muuhun luokkakuntaan. Ihmisen omaan itsetuntoon vaikuttaa merkittävästi hyväksytyksi tuleminen. Jos jo lapsesta saakka on ollut kiusattu ja syrjitty, voi aikuisena tällainen vuosia kestävä luokittelu vaikuttaa suuresti siihen, millaisena itsensä näkee.

Millainen sitten on täydellisesti normaali ihminen? Onko se jotain sellaista, mitä meidän tulisi tavoitella? Sanan normaali vastasana on epänormaali, joka sanana on todella negatiivisen kuvan antava sana. Joku minua viisaampi on joskus sanonut, että ehyt [normaali] ihminen on tehty sirpaleista [epänormaaliuden kappaleista] (hakasulkeissa olevat sanat allekirjoittaneen lisäämiä).

Yhä suurenevammissa määrin myös raha on alkanut jälleen asettamaan tiettyjä luokkarajoja ihmisten kesken. Varallisuus on merkki siitä, että kuuluu ylempään kastiin kuin ne joilla ei rahaa ole. Nyky nuorille on tärkeää olla suosittu ja kuuluisa. Kaiken maailman idolsit ja big brotherit antavat kieroutuneen kuvan siitä, millaista on normaali elämä. Rahaa pitää olla ja viimeisimmät merkkivaatteet yms. Vanhemmilta vaaditaan paljon nuoren kasvatuksessa. Nuorelle pitää hyvissä ajoin opettaa, että jokainen ihminen on saman arvoinen. Ei ole olemassa normaalia eikä epänormaalia. On vain joukko ihmisiä, joiden matka täällä maallisessa elämässä kulkee samalla viivalla.

Johanneksen Evankeliumista löytyy kertomus viimeisestä ehtoollisesta. Siinä Jeesus itse pesee opetuslastensa jalat. Tällä teolla Hän halusi opettaa, ettei kukaan ole toistaan parempi. Meidän tulee hyväksyä toisemme sellaisena kuin olemme. Jokainen meistä on saman arvoinen Jumalan silmissä.

Itsenäisyyttä juhliessa

Jälleen kerran saamme juhlia maamme itsenäisyyspäivää. Televisiosta katsotaan sotilasparaati, tuntematon sotilas ja linnanjuhlat. Meillä on suuri kiitollisuudenvelka niille miehille ja naisille, jotka puolustivat maatamme uhraten henkensä ja terveytensä, jotta saisimme olla itsenäinen maa. Vielä tänäkin päivänä meidän on syytä muistaa, että ilman sotaveteraaneja emme olisi suomalaisia. Mielestäni valtion tulisi lopettaa sotaveteraanien pienestä eläkkeestä verottaminen. Heille tulisi myös järjestää enemmän ilmaisia hoitoja kylpylöissä yms. He ovat sen ansainneet hiellä ja verellä. Ainut keräys mihin yleensä osallistun, on juuri sotaveteraaneille kerätty keräys.

Siihen, että tulisiko nuoren pojan / tytön mennä armeijaan, en haluasi paljon ottaa kantaa. Kuitenkin haluan sen verran kertoa omasta kokemuksestani, ettö itse palvelin 330pv armeijan harmaissa ja olen reservin alikersantti. Armeija opetti minulle paljon. Siivilipalvelukseen menijöiden kasvu on mietityttänyt minua menneinä vuosina. Mikä siinä on, ettei nuoret halua astua palvelukseen. Ei armeija ole kuitenkaan mikään paha "keissi". Armeija voi jopa olla se keino, millä saada elämäänsä tiettyä järjestystä. Tietysti jokainen on nykypäivänä oikeutettu valintaan olla menemättä armeijaan, mutta henkilökohtaisesti suosittelen sitä vaihtoehtoa. Jos ei muuten, niin kunnioituksesta sotaveteraaneja kohtaan. He kokivat sodan kauhut. Armeijassa kokee korkeintaan huutavan vääpelin kauhistuttavan ilkeän naaman aiheuttamia painajaisia. Mutta kukin ratkaiskoon asian omassa mielessään.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja suuri kiitos suomen sotaveteraaneille suuresta työstänne!

Joulua odotellessa

Taas on se aika vuodesta, kun ihmisillä alkaa jouluvalmistelujen, lahjojen ja kaiken muun jouluun liittyvän stressaaminen. Kinkku pitää ostaa ja miettiä, mitä muuta syötävää tarjotaan aattona. Lahjalista on pitkä, kuin nälkävuosi ja kauppojen tuotto vähintään tuplaantuu aina joulunaikaan. Joulusta on vuosien mittaan tullut materialismin riemujuhla.

Joulu on juhlan aikaa, mutta se voi joillekkin olla myös syvän surun aikaa. Tänäkin vuonna tuhannet kynttilät syttyvät ympäri Suomea eri hautausmaille. Isäni kanssa olemme perinteisesti käyneet isovanhempieni haudalla, viemässä kynttilät heidän haudoilleen aattoiltana. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa, joudun viemään myös oman poikani haudalle kynttilän. Joulun odotus tänä vuonna ei tunnu enää samalta, kuin ennen. Samaa tunnetta kokee varmasti moni muukin. Joulu ei tunnu joululta.

Ehkä tämä joulu tuo minun elämääni, jotain syvempää merkitystä. Toivoisin löytäväni, sen aidon joulun merkityksen. Joulu on ennen kaikkea Jeesuksen syntymäjuhla. Mikä etuoikeus pojallani Oivalla onkaan juhlia Jeesuksen syntymäpäivää, Hänen kanssaan Taivaassa. Vaikka pojan menetys on ollut valtaisan tuskaisaa ja joulu ei tule tuntumaan samalta kuin ennen, toivo uudenlaisesta joulusta siintää edessäpäin. Joulu ilman stressiä ja kiirettä. Toivoisin saavani joululahjaksi hiljaisen, rauhallisen ja ennen kaikkea siunatun joulun, jolloin voisin hiljentyä Jumalani edessä kiitokseen. Kiitokseen siitä, että Hän tuli ihmiseksi maailmaan suorittamaan tehtävää. Antamaan toivoa ja julistamaan syntiemme anteeksiantoa.