Emme jaksa aina kantaa taakkoja harteillamme. Sanonta; ”Ei Jumala anna enempää, kuin me jaksamme kantaa” ei ole Raamatunsivuilta irrotettu totuus, vaan se on ihmisen keksimä lausahdus, jolla me pyrimme lohduttamaan toinen toistamme. Kun kristityltä kysyy miksi maailmassa on niin paljon pahaa, hän vastaa; ”koska ihminen lankesi syntiin”. Mutta tuo vastaus ei vain riitä siinä vaiheessa, kun sielu repaleisena ja sydän verta vuotavana yrittää selvitä seuraavaan päivään. Pahuus ja kärsimys ovat osa meidän elämämme matkaa ja väistämätön tosiasia, jota ei muuksi voi muuttaa.
 |
© Jani Alanko 2013
|
Vaimoni kanssa mietimme, miksi kärsimystä niin usein yritetään liittää uskossa kasvamiseen. Kärsimys itsessään ei kasvata meidän uskossamme yhtään mitään. Kärsimys ei ollut Jumalan alkuperäinen suunnitelma meille. Jumala sallii meille kärsimystä, mutta miksi? Voisiko olla niin, että Jumala näkee meidät, kuulee meitä ja on meidän kanssamme kärsimyksen keskellä, mutta emme näe Häntä? Olemme ikään kuin liian lähellä, että emme näe metsää puiden takaa. Jumalan läsnäolo tulee niin konkreettisesti lähelle, että se on se voima, joka kasvattaa. Ei kärsimys. Yleensä olemme niin katkeria Jumalalle, että emme voi myöntää Jumalan läsnäoloa kärsimyksen keskellä. Mutta siellä missä kärsimys on suuri, on Jumalan läsnäolo, rakkaus ja armo suurempaa. Me emme vain ymmärrä sitä sillä hetkellä. Siinä on uskossa kasvaminen, että ymmärtäisimme sen, kuinka Jumala kaikesta meidän katkeruudesta ja vihasta huolimatta on meidän kanssamme ja tahtoo lohduttaa. Meillä on mahdollisuus antaa Jumalalle kaikki meidän kärsimyksemme, jos vain haluamme.
Lueskelin eräänä päivänä rukouskirjani sivuja joihin olen kirjoittanut rukouksia Jumalalle. Tässä kirjassa olen vuodattanut syvimpiä tuskiani, kauneimpia unelmiani ja kaikkea siltä väliltä olevaa Jumalan tiedettäväksi, jotta voisin antaa ne pois. Olen tuonut kaiken sen, mitä ihmisen järki kykenee ymmärtämään ja kirjoittamaan, jotta voisin antaa ne pois. Monien rakkaimpien ystävieni esirukoukset ja kiitosaiheet, kiemurtelevat kirjaimiksi tuossa kirjassa, jotta voisin antaa ne pois. Puolisoni, perheeni ja lähisukuni ongelmat ja murheet, ilot ja surut, tahtoisin vain kirjoittaa ja antaa ne pois. Antaa ne pois!
 |
© Jani Alanko 2013
|
