Seurakunnissa mielestäni liian vähän panostetaan niiden ihmisten osaa, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta pois kokouksista tai ylipäätään seurakunnan toiminnasta. Toki on ymmärrettävää, että yli tuhannen jäsenen seurakunnassa on vaikeaa pysyä selvillä, kuinka moni käy säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Mutta mielestäni olisi kunnioitettavaa ja hienoa jos seurakuntien vanhimpia jäseniä, niitä jotka eivät enää pysty käymään kokouksissa ei unohdettaisi. Varmasti monissa seurakunnissa on ihmisiä, jotka vierailevat säännöllisesti vanhusten kodeissa ja viettävät heidän kanssaan aikaa. Myös nuorten keskuudessa olisi hyvä huomata, että jos joku jää pois srk:n toiminnasta, niin olisi joku joka ottaisi yhteyttä ja kysyisi miten menee? tarvitsetko kenties apua ja seuraa? Aina kannattaa vilkuilla ympärilleen, jos vaikka jotain itselle tuttua ihmistä ei ole näkynyt pitkään aikaan, niin luuri käteen ja soittamaan.
2009 Lähdimme vaimoni kanssa Keuruulle opiskelemaan Isoon Kirjaan. Oli mieltä lämmittävää, kun eräs oman seurakunnan jäsen laittoi muutamia kuukausia myöhemmin tekstiviestin ja kyseli miten menee, kun ei ole näkynyt kokouksissa. Se toi sellaista yhteenkuuluvuuden tuntua, että kuulun todellakin Kristusruumiiseen, jossa jokainen jäsen on tärkeä. Tahdon siunata tuota lähimmäistä, joka oli huomannut poissaoloni 1800 jäsenen seurakunnasta.
Tuliko sinulle mieleen, onko sinun lähipiirissäsi juuri tällä hetkellä joku joka kaipaisi Apua ja Seuraa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti