Muutama päivä sitten täällä Mäki-Matin alueella jossa asumme, tuhopoltettiin 1920 luvulla rakennettu kartano, joka oli museoviraston suojelukohde. Surullista on, että jollain on niin valtava halu tuhota ja polttaa jotain vanhaa ja kaunista.
Tulessa on jotain joka kiehtoo ihmistä. Takkatulen ääreen voi joskus jäädä tuijottelemaan liekkien loimua, ja unohtaa kaikki muu ympärillä tapahtuva. Tuli on yksi voimakkaimmista tuhon elementeistä, mutta se myös uudistaa. Monta kertaa metsiäkin poltetaan juuri sen takia, että saadaan maaperästä uutta elinvoimaa. Meille uskoville Pyhän Hengen tuli on juuri tuota uutta kasvua luovaa poltetta. Ellei Pyhä Henki pääse roihuamaan meidän sieluissamme, me emme kasva ja tuota uutta hedelmää. Jäämme ikään kuin kuiviksi. Aivan kuin vanha talo niin myös me ihmiset tarvitsemme uudistusta. Meidän sielumme tarvitsevat aika ajoin peruskorjausta, jonka vain Jumala Henkensä kautta voi tehdä. Kunhan nöyrrymme Hänen eteensä ja anoen rukoilemme Pyhän Hengen puhdistavaa tulta.
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. 2. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. 3. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. 4. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Apt. 2:1-4)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti