Luokittelua

Onko tämän päivän yhteiskunta siirtymässä yhä enemmän luokka-yhteiskunnaksi? Ajatellaan esimerkiksi painoindeksiä. Kävin hiljattain Jyväskylän keskus-sairaalassa ravintoterapeutilla. Hän onnitteli minua siitä, että olin siirtynyt "normaali" painoisten luokkaan. Ajatus tietenkin miellytti minua suuresti. Olinhan kärsinyt jo kymmeniä vuosia sairaanloisesta ylipainosta. Kuitenkin jälkeenpäin olen ajatellut koko painoindeksin ideaa ja sitä, mikä on normaalia ja mikä ei.

Muistan kun Oiva syntyi kolme viikkoa etuajassa ja painoi vain 2kg. Neuvolan käyrissä Oiva oli suurimman osan elämäänsä normaalikäyrien alapuolella. Itseäni ärsytti tämä joka kertainen vertailu siitä, kuinka Oivan pitäisi olla jonkun tietyn käyrän sisällä. Oiva oli täydellinen meidän vanhempien silmissä. Itse olin lapsuudessani näiden samojen käyrien yläpuolella. Jo vauvasta saakka ihmistä siis mitataan tiettyjen käyrien avulla, joilla määritellään ollemmeko "normaaleita" vai onko jotain, joka sysää meitä johonkin muuhun luokkakuntaan. Ihmisen omaan itsetuntoon vaikuttaa merkittävästi hyväksytyksi tuleminen. Jos jo lapsesta saakka on ollut kiusattu ja syrjitty, voi aikuisena tällainen vuosia kestävä luokittelu vaikuttaa suuresti siihen, millaisena itsensä näkee.

Millainen sitten on täydellisesti normaali ihminen? Onko se jotain sellaista, mitä meidän tulisi tavoitella? Sanan normaali vastasana on epänormaali, joka sanana on todella negatiivisen kuvan antava sana. Joku minua viisaampi on joskus sanonut, että ehyt [normaali] ihminen on tehty sirpaleista [epänormaaliuden kappaleista] (hakasulkeissa olevat sanat allekirjoittaneen lisäämiä).

Yhä suurenevammissa määrin myös raha on alkanut jälleen asettamaan tiettyjä luokkarajoja ihmisten kesken. Varallisuus on merkki siitä, että kuuluu ylempään kastiin kuin ne joilla ei rahaa ole. Nyky nuorille on tärkeää olla suosittu ja kuuluisa. Kaiken maailman idolsit ja big brotherit antavat kieroutuneen kuvan siitä, millaista on normaali elämä. Rahaa pitää olla ja viimeisimmät merkkivaatteet yms. Vanhemmilta vaaditaan paljon nuoren kasvatuksessa. Nuorelle pitää hyvissä ajoin opettaa, että jokainen ihminen on saman arvoinen. Ei ole olemassa normaalia eikä epänormaalia. On vain joukko ihmisiä, joiden matka täällä maallisessa elämässä kulkee samalla viivalla.

Johanneksen Evankeliumista löytyy kertomus viimeisestä ehtoollisesta. Siinä Jeesus itse pesee opetuslastensa jalat. Tällä teolla Hän halusi opettaa, ettei kukaan ole toistaan parempi. Meidän tulee hyväksyä toisemme sellaisena kuin olemme. Jokainen meistä on saman arvoinen Jumalan silmissä.