Särkynyt sydän

Voiko ihmisen sydän särkyä niin, ettei sitä enää koskaan saa eheäksi? Maailmassa tuntuu nykypäivänä olevan aina vain enemmän särkyneitä sydämiä. Millä tavoin voisimme auttaa näitä kohtalon kolhimia ihmisiä?

Tänä aamuna heräsin jälleen kerran painajaisen tuloksena. Painajaiset, joilla saa päivän alkamaan huonosti, on tulosta sydämen sirpaleista, jotka hiertävät lihaa kuin poltinrauta. Tuntuu, kuin sielussa olisi tyhjyys, jota ei saa täyttymään millään. Eräänä päivänä sunnuntain kokouksessa eräs seurakuntalainen tuli luokseni ja kysyi, "jokos olet selvinnyt Oivan kuolemasta?" samassa tilaisuudessa toinen "uskon veli" otti olkapäästä kiinni ja sanoi "Kyllä se Jani siitä. Ei kannata masentua." Silloin Oiva poikani kuolemasta oli kulunut aikaa vasta muutama kuukausi.

Tuntuu siltä, että me uskovaiset viljelemme mielellämme kuluneita fraaseja; "tulessa kulta puhdistuu" ja "sinua koetellaan johonkin suureen tehtävään" aivan liian usein. Emme pysty kohtaamaan ihmistä, joka oikeasti on joutunut traagisen tilanteen uhriksi oikealla tavalla. Nyky-yheiskunnan kiireinen mentaliteetti on tarttunut myös meihin seurakuntalaisiin. Haluamme auttaa ja olla läsnä, mutta samaan aikaan vilkuilemme kelloa ja kiirehdimme eteenpäin. Myönnän itsekin sortuneeni siihen, että haluan olla olkapäänä surevalle ihmiselle, mutta samaan aikaan mietin jotain muuta ja vilkuilen kelloa. Miten meidän sitten tulisi kohdata ihminen, jonka sydän on särkynyt ja jonka elämässä toivon liekki on sammunut?

Raamatussa on paikka, joka on aina kiehtonut mieltäni; ”25. Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 26. Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." (Luuk. 10:25–27) Rakkaus on se taikasana, jolla voimme olla tukemassa tuskissaan kieriskelevää lähimmäistämme. Monella tavalla juuri rakkauden kautta pystymme parhaiten auttaa lähimmäistämme. Ei tarvita korulauseita tai viisaita sanoja. Tarvitaan Jumalan aikaansaamaa rakkautta ja aikaa olla läsnä. Pelkästään kuunteleminen toista, joka haluaa purkaa sydäntään voi auttaa suunnattoman paljon. Vaikka itse ei sanoisi sanaakaan, niin silti olet antanut signaalin siitä, että olet kiinnostunut ja tahdot olla apuna ja olkapäänä.