Tänä aamuna heräsin järkyttävään päänsärkyyn ja muutenkin päivästä tuntui tulevan tuskainen. Mutta aamupalalle päästyäni tuntui taas, kuin olisi uusi lehti kääntynyt. Elämä kirkastui ja kahvia saatuani olin oikeasti onnellinen.
Ajatukseni ajelehti siihen, että onko Jumala tehnyt työtään minussa siten, että negatiivisuus ja muut elämän ongelmat ovat pikkuhiljaa hälvenemään ja aurinko pääsee valaisemaan elämäni syvää kuoppaa. Toivoin ja rukoilen, että tämä suunta olisi pysyvää ja elämäni oikeasti alkaisi menemään entistä valoisampaan suuntaan.
Aion riippua kiinni Jumalassa! Tahdon seurata Hänen viitoittamaa tietään - vei se sitten mihin tahansa - jonka Jumala on minua varten valmistanut.
Eilen Betanialla oli Iso Kirjan ilta ja rukouksessa ollessani huomasin, että oli äärimmäisen vaikeaa sanoa Herralle, että "tapahtukoon Sinun tahtosi". Mieleeni muistui ajat ennen Oivan syntymää ja ne rukoukset, joita vaimoni kanssa rukoilimme ja sanoimme Herran tahdon tapahtuvan. Miten sitten kävikään? Toivon sydämestäni, että jonakin päivänä olen jälleen isä ja meillä olisi vaimoni kanssa terve lapsi. Uskallanko sanoa Herralle; "Tapahtukoon Herra sinun tahtosi".
Sanoin sen tai en, silti tahdon juurtua Kristukseen ja pysyä Hänessä kiinni. Jeesuksessa on ikuisen elämän avaimet ja lopussa haluan olla taivaan helmiporteilla, jossa Jeesus on Oivan kanssa minua vastassa. Kiitän Jumalaa siitä, että elämä alkaa voittamaan ja vaikka joskus on vaikeaa niin silti loppujen lopuksi aurinko paistaa ja elämä maistuu taas hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti