![]() |
| © Jani Alanko 2013 |
Monelle ihmiselle tapahtuu elämässään vaikeita asioita. On kuolemaa, masentumista, sairauksia ym. Kuitenkin, kun heidän kanssaan keskustelee he ovat eläneet elämäänsä täysillä. He ovat pystyneet nauttimaan elämästään vaikeuksista huolimatta. Itse myönnän avoimesti, etten pysty sellaiseen. Vaikeudet ovat tuoneet omat uurteet kasvoihini ja tyhjyyttä sieluuni. Myös suhde Jumalaan on ollut todella vaikeaa aika ajoin. Kadehtien katselen sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät sanomaan, että "Jumala antoi Jumala otti siunattu olkoon Jumalan nimi."
![]() |
© Jani Alanko 2013
|
Kärsimyksestä ollaan montaa eri mieltä, onko Jumala hyvä vai paha? Miksi Hän sallii meille vastoinkäymisiä? Se on kysymys, johon en koskaan tule saamaan rationaalista vastausta. Kuitenkin täytyy hyväksyä se tosiasia, että jälleen on yksi vuosi takana ja toukokuun 29. päivä tulen olemaan Oivan haudalla viemässä kukkia sinne. Joka kerta haudalla käydessä mieleeni palaa kysymys "miksi?" Kysymys johon saan vastauksen vasta, kun kuolema minut täältä korjaa.
Taisteluni Jumalaa vastaan on taisteltu. Olen luovuttanut, mutta en ole hyväksynyt tapahtunutta. Olen ymmärtänyt, että Oivalla on nyt kaikki hyvin mutta ikävä säilyy loppuelämäni. Olen väsynyt kapinoimaan, mutta silti sisälläni kiehuu sanomaton viha elämää kohtaan. Kuinka monesti ihmiset ovat tulleet kysymään, että kuinka olet selvinnyt? En jaksa enää selittää, etten tule koskaan selviämään tästä. Opin kenties elämään tilanteen kanssa mutta selviämään en tule. Sanokoon kuka tahansa, mitä tahansa. Lapsensa menettämisestä ei tule koskaan selviämään, mutta asian kanssa eläminen alkaa vuosi vuodelta tuntumaan siedettävämmältä.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti