365. PÄIVÄ

Tänään on sitten vuoden viimeinen päivä ja vielä muutama tunti aikaa toteuttaa tälle vuodelle luvattuja asioita. Uuden vuoden lupaukset on sitten kummallinen tapa. Miksi luvata mitään, jos niitä ei kuitenkaan pysty pitämään. Aamulla herättyäni ja hypotalamukseni kylmäkäynnistyksen - kahvilla - jälkeen aloin miettimään helpointa mahdollista lupausta, jonka kykenisin pitämään koko seuraavan vuoden ajan. Vaimo näsäviisaana tokaisi heti, että voithan sinä luvata juoda aamuisin kahvia! Höh, sanon minä! Mikä oikeasti olisi sellainen lupaus, joka edes jossain mitassa olisi mahdollinen pitää? Keväälle olen suunnitellut kunnon kohottamisen. Tätäkään en voi luvata, koska voihan olla, että selkä ja polvi eivät kestä juoksua tai punttisalia. Mutta yrittää aion ainakin, että voin sitten 365 päivän päästä sanoa, että olen hyvässä kunnossa fyysisesti.

Aikani miettiessäni sellaista lupausta, jonka pystyisin pitämään, mieleeni juolahti Raamatun teksti, jossa korotetaan Jumalan uskollisuutta lupauksissaan siitäkin huolimatta, että emme itse siihen pysty. Kaukana aivolohkojeni sisällä oleva mielihyväntunnetta säätelevä synapsi antoi pienen sähkölatauksen ja koin hetkisen syvää mielenrauhaa ja onnellisuutta. Jumala on uskollinen lupauksilleen vaikka me olemme uskottomia. En lupaa mitään vaikka vuosi vaihtuu. Pyrin vain siihen, että tutustuisin paremmin Jumalaan. Jos kaadun, niin Jumala nostaa ja kantaa. Itse en voi kuin yrittää ja mikä parasta, siihenkin Raamatussa on lupaus, että Pyhä Henki saa meissä aikaan tekemistä ja tahtomista.

Siunattua uutta vuotta 2014. Olkoon se parempi, kuin edellinen!

© Jani Alanko 2013