Kärsivällisyyttä etsimässä

© Jani Alanko 2013

Joskus tuntuu siltä, että kärsivällisyys asioihin on totaalisesti hukassa. Elämässä on asioita, jotka haluaisi toteutuvan niin pian kuin mahdollista. Mutta ei! Ei tule vastauksia puoleen jos toiseen. On vain odotusta ja asioiden uudelleen muokkaamista ajatuksissa. Miten ihmeessä joidenkin elämä tuntuu menevän suunnitelmien mukaan siinä aikataulussa kuin he ovat asioiden toivoneet menevän. Itselläni on tunne siitä, kuinka jonotan edelleen katkeruuden partaalla omaa vuoroani Luojan vastaanotolle. Menenkö sinne nöyränä lakki kourassa, vai uhkuen vihaa ja vaatimuksia? Näiden ajatusten kanssa olen elänyt jo niin kauan etten jaksa muistaa aikaa, jolloin olisin ollut tyytyväinen omaan elämääni. Kuitenkin elämän tulee jatkua kaikesta huolimatta. Vuoronumerolappua vilkuillen odotan omaa vuoroani ja toivon parempaa aikaa.

Miten voimme asennoitua elämään sillä tavalla, että osaisimme nähdä ne pienet ilot suurten asioiden takaa? Miten voisimmekaan mennä Jumalan eteen nöyränä lakki kourassa ja todeta "tässä olen"? Ihminen on rationaalinen ja usein järki ottaa liikaa valtaa tunteilta. En sano ettei järjenkäyttö olisi hyväksi, vaan tarkoitan sitä, että joskus meidän tulee elää sen mukaan miltä meistä tuntuu. Tällä hetkellä tuntuu paremmalta kuin eilen ja se on jo hyvä asia. Joskus meidän tulee tehdä ratkaisuja elämässämme tunteen pohjalta ja katsoa mihin se vie. Tätä voidaan kutsua myös uskonaskeleeksi. Tartutaan rohkeasti härkää sarvista ja katsotaan mihin se johtaa. Mikäli tulee takkiin, niin siitä noustaan yrittämään uudelleen. Kärsivällisesti jonottaen omaa vuoroaan.