Joulunaikaa

© Jani Alanko 2013

Jälleen kerran lähestymme aikaa jolloin joulumaterialismin riemuvoitto alkaa olemaan huipussaan. Joskus tuntuu siltä, että emme enää osaa nauttia perinteisestä joulunvietosta rauhallisesti perheen parissa.

Nyt joulun onnistuminen riippuu siitä, onko lahjoja tarpeeksi tai riittääkö ruoka. Mikä on joulun todellinen merkitys? Voisiko se olla siinä, että perheet kokoontuu yhteen viettämään rauhallista aikaa yhdessä. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään ja joulunsanoma Jeesuksen syntymä on pääasiassa.

Silloin kun olin lapsi joulun aika oli täynnä taianomaista tunnetta. En väitä etteikö lahjat olisi jo silloin kiinnostaneet, mutta pääosaa näytteli perhe ja yhteiset hetket. Kuusi koristeltiin aattoaamuna yhdessä ja uunissa tuoksuvan kinkun haju siveli sieraimia. Yhdessä katsottiin joulurauhanjulitus ja yhdessä kävimme haudalla viemässä isovanhempien haudalle kynttilät. Joulu oli perheen yhteistä aikaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Myös sanoma joulun toellisesta merkityksestä pidettiin tärkeänä meille lapsille mm. jouluevankeliumin lukemisen kautta sekä kiitollisuudessa jokaisesta hyvästä, mitä Jeesus on perheessämme saanut aikaan.  olen kiitollinen vanhemmilleni. He tekivät lapsuuden joulusta sellaisen, jonka toivoisin välittävän myös omalle perheelleni (mikäli Luoja suo minulle minulle vielä joskus jälkikasvua).

© Colourbox

Millainen on nykypäivän joulu? Kauppojen mainokset televisioissa alkavat joka vuosi yhä aikaisemmin tarjoamaan mitä hienoimpia tavaroita. Ihmiset stressaavat jo marraskuun alussa, että onko kaikki

mahdolliset jouluvalmistelut jo käynnissä. Alkon saranat tarvitsevat yhä enemmän rasvausta ja kriisikeskukset ja turvakodit täyttyvät asiakkaista. Ainut kontakti joulun todelliseen sanomaan tuntuu olevan kirkossa vietetty kauneimmat joululaulut tapahtuma ja aattohartaus. Mutta menevätkö ihmiset näihin tilaisuuksiin perinteiden pakottamana vai etsivätkö he kuitenkin sisimmässään joulun Herraa, vapahtajaa Kristusta? Rukoilkaamme tälle joululle rauhallista mieltä ja ihmisille oikeata joulunsanomaa, jossa Jeesus Kristus saisi olla joulun Herra. Itse toivotan kaikille todella hyvää ja rauhallista joulua!

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. 2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. 3 Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. 4 Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. 5 Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 6 Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, 7 ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. 8 Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. 9 Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, 10mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. 11  Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus*, Herra. 12 Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." 13 Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: 14 -- Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. 15 Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." 16He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17 Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 18 Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. 19 Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. 20 Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. (Luuk. 2:1-20)